Tunnelmia vesiltä kesäcupin rentosarjan finaalista
FLF:n kesäcup 2025 - Rentosarjan viimeisen jakson raportti
Lähdin päivään koko kisan 2. sijalta. Plakkarissa oli aiempien jaksojen myötä täydet viisi ykkösijaa, sekä lajikohtaisista top5-sijoista ahvenessa ja hauessa piikkipaikat, lahnassa 3. sija. Voittomahdollisuudet edellyttäisivät neljännen lajin saamista. Senkin jälkeen lopullinen sijoitus olisi kiinni muiden kisaajien onnistumisista lajikohtaisia top5-sijoituksia ratkottaessa.
Kolmatta jaksoa putkeen päätin yrittää kuhaa, vaikka yhtään sellaista en kisavesistöstä ollut koskaan saanutkaan. Tunnetuimmille kuha-alueille siirtyminen kariutui siihen, että kalastusaikaa ei olisi koko päivän edestä. Niinpä starttasin kisan 7.15, kun aurinko nousi 7.30. Aloitin viiston kanssa tutustumalla syvännealueeseen, josta tiesin joskus kuhan saadun. Ensimmäinen tunti osoitti ainakin haukien olevan aktiivisena, joskin tartutusprosentti oli jostain syytä heikkoa. Pistetili kuitenkin aukesi.
Etenin montun reunaa ja vastaan tuli kympin vedellä pienimuotoinen kivikko. Luotaimen mukaan paikalla oli ainakin joku pienehkö ahvenoletettu, sekä yksi isommankin näköinen. Ankkuroin ylätuuleen ja heitin ajolinjalle. Ekan heiton loppuun sain hyvän tärpin, joka ei kuitenkaan pysynyt. Seuraavalla heitolla tuli näytille 20 cm ahven, joten lajia paikalla. Enempiä tärppejä ei siunaantunut, joten jatkoin matkaa.
Pian tämän jälkeen luotaimessa näkyi kauempana jälki, joka päälle päästyäni osoittautui erittäin vauraan oloiseksi, verkasliikkeiseksi kalaksi. Kolmea eri jigiä pääsin sille tarjoilemaan, joista kahta kala tuli katsomaan iholle, vaan tärppiä ei tullut. Tuntumaksi jäi, että isosta hauesta oli kyse, mutta kammokuhakin jäi kummittelemaan. Samalta alueelta löytyi pari pienempää kalaa, jotka löivät innolla ja varmistuivat hauiksi. Pistetilikin koheni, vaikka tartutusongelmatkin jatkuivat.
Montun päässä jatkui aamulta tuttu kaava, suoraan yliajettuna tuli bongattua kaloja helpommin kuin viiston sivuille tihrustaen. Liekö kalojen koko ja/tai syvempi vesialue syynä. Yhtä kaikki, muutamia linjalle osuneita pääsin äkkipakituksella pystylangalla kokeilemaan. Mutta aamun aktiivisista hauista poiketen nyt oli reagointi jotain aivan muuta. Kala toisensa perään tuli verkkaisesti jigin alle, katseli sitä hetken ja pötki sitten pois. Kun hännän vaihtaminenkaan ei auttanut, päätin kokeilla heittäen. Ensimmäinen heitto kevyellä nedipäällä ei koskaan ennättänyt pohjaan saakka, kun siiman päähän ilmestyi painoa. Rauhallisesti potkiva ja syvältä tuleva kala sai kalastajan tosissaan innostumaan, voisiko kohdekala olla kiinni?
A) Kyllä, kuha se oli, ja vieläpä helposti kisamitallinen!
B) Kuhaksi kala paljastui, joka jännityksen keskellä kuitenkin karkasi juuri ennen haavia.
C) Kala irtosi ennen aikojaan ja laji jäi mysteeriksi.
D) Haaveista huolimatta kala paljastui haueksi.
Nopeasta reagoinnista nediin innostuneena jatkoin heittelyä, mutta enempiä tapahtumia ei kuitenkaan tullut. Viiston kanssa kartoitin vielä aluetta ja pari vastaavaa kelpo kalaa löytyi hieman pohjasta irti myös uusilta kohdilta, joita päätin kokeilla vertikaalilla eri kokoisilla ja värisillä jigeillä.
A) Liekö hauilla oli aluksi vain jokin tauko päällä, sillä nyt ne löivät surutta kiinni.
B) Enempiä tapahtumia ei kuitenkaan tullut.
C) Kalat (kuhat?) alkoivat aktivoitua, muttei paria varovaista tärppiä enempää.
D) Kuhat selkeästi aktivoituivat ja kortille nousi peräjälkeen pari komeaa kuhaa.
Kun enempiä kaloja ei näkynyt, jatkoin montun laitojen kiertelyä. Pidemmän aikaan oli hiljaista. Erään epävarman viistohavainnon kohdalla ihmettelin valmiiksi jäykän vaihteen vaihdon takkuamista, vaihde ei suostunut siirtymään pois kaasulta. Pieni turhautuminen ja enemmän voimaa ei ollut voittava ratkaisu, sillä kaukohallintalaitteesta kuului kova ääni (vetokin kyllä loppui). Kiroilun keskellä hoksasin välittömästi laittaa keuliksen ohjaamaan kohti mökkiä, josko helppoa korjausta ei olisi luvassa. Kello oli tässä vaiheessa 10.45.
Seuraavan tunnin aikana sain purettua kaukkarin veneen lattialle. Lohduttomasti sain todeta, että metalliosa, johon vaihdevaijeri kiinnittyy, oli murtunut poikki. Minun taidoilla ei ollut mitään tehtävissä, vaan oli keskityttävä paluumatkaan. Keuliksen akku oli kyllä täyteen ladattuna, mutta epävarmuus hiipi mieleen mökille asti pääsemisestä. Toissa syksynä neljän tunnin reippaat keulissiirtymät (jäähdytysvesi oli jäässä, eikä päämoottoria voinut käyttää) söivät 80 % akusta.
Kisan kannalta ei vaikuttanut olevan enää paljon ässiä hihassa. Viistoa ja karttaakaan ei viitsinyt pitää päällä kuin akuuteimpien ajolinjojen tarkistusten hetkellä. Halusin säästellä pääakkua, josko siitä pitäisi vielä keulikselle lisävirtaa ottaa. Jostain syystä vieheen vetoon laitto ei juolahtanutkaan mieleen, mutta reitille oli osumassa kivikon reuna, josta vuosi sitten nousi jokunen parempi ahven. Tänä vuonna oli kuitenkin pitänyt hiljaista. Pikavilkaisu kartasta kertoi, että heittokantaman päässä ollaan, ei kun ankkuriin. Kaloja ei näkynyt. Toisella heitolla varovainen tärppi, josta kyytiin kisa-ahven. Seuraava heitto samaan suuntaan. Epämääräiseen tärppiin epäonnistunut vastari. Pohjatuntuma ei enää palautunut, kun siiman päähän oli vaivihkaa ilmestynyt painoa edellistä enemmän. Haavi oli onneksi valmiina käden ulottuvilla ja pääsin onnistuneesti kauhaisemaan kyytiin:
A) kylkiahvenen
B) yllärisäyneen!
C) pettymyssukkulan
D) komean pisteahvenen!
E) yllärikuhan!
Seuraavat heitot olivat hiljaisia, kunnes vauraampi haukioletettu kävi neljästi saman heiton aikana roikkumassa jigissä. Ylös asti se ei koskaan tullut. Päätin vielä antaa aikaa kivikon koluamiselle ja valutin myös ankkurikohtaa. Uuden heittokantaman päästä tulikin syömäahven. Kohta pitkän heiton päästä hyvä tärppi, onnistunut vastari ja taas jännittämään, mikä siiman päässä nyt painaa. Jesh, se osoittautui kelpo kisamitalliseksi:
A) taimeneksi
B) kuhaksi
C) säyneeksi
D) haueksi
E) lahnaksi
F) ahveneksi
Moottoririkko oli hetkeksi hälvennyt mielestä ja fiilis oli korkealla. Kisakin olisi vielä elossa. Tuliaisiksi kaivattuja syömäahvenia ei enempiä kuitenkaan kuulunut, vaan ainoaksi tapahtumaksi jäi ihan veneen alta lyönyt hauki.
Oli aika jatkaa matkaa. Selällä oli näkynyt jo yksi matkavene ja nyt lähelle oli hiipinyt toinen kalastaja. Mietin tosissaan, pitäisikö pyytää hinausapua, kun rantaan pääsy oli epävarmaa ja (vasta)tuulikin nousemassa. Rannassa olin luvannut olla 2,5 h päästä (klo 15), joten kisa mielessäin päätin jatkaa siirtymää, tällä kertaa myös viehettä perässä vetäen. Ajatuksissani oli yksi matkalle kohtuullisesti osuva pohjukka, jossa joskus olin lahnoja nähnyt. Tunnin verran voisin aluetta kalastella, jotta ilman ongelmia voisin takaisin ehtiä.
Perillä päästyäni oli pakko viistolla hieman katsastaa näkymiä. Syvimmässä painanteessa oli runsaasti pientä kalaa, ympäröivillä rinteillä sekalaisemmin kaikenkokoista. Isompien kalojen ryppäitä ei oikein näkynyt, joten oli vain pakko laittaa viehettä veteen. Pieni jigi vakuutti pikavauhtia kaksi pientä haukea. Yhteen ryppääseen suunnattu heitto tuotti yllärinä syömäahvenen, joka kasvatti toiveita myös pisteahvenista. Kellon käydessä oli pakko jo siirtyä alueen mökin puoleiseen reunaan. Myötätuuli apunani heitin pikkujigin kauas sivulle ja annoin veneen ajelehtia. Tietämättä itsekään, oliko kyseessä uistelua vai mitä, niin välittömästi oli kala kiinni. Omituisen venkoilevat potkut nostivat odotukset, äkkiä vene ankkuriin ja haavi valmiiksi. Hetken päästä:
A) ylös nousikin pistelahna, jesh!
B) mikälie kala kuitenkin irtosi, höh.
C) kelpo ruoka- & kisa-ahven nousikin ylös, jesh.
D) hauki laski odotukset lähtötasolle, höh.
E) päivän toka / kauden eka säyne oli veneessä, jesh!
Pyyntisuoritus oli sen verran omintakeinen, etten yrittänytkään sitä toistaa. Ankkuripaikassa näkyi kuitenkin siellä täällä parempi viiru viistossa, joten päätin keskittyä heittämään vikat heitot niistä asemista. Tyhjän heittelystä nousi epäusko pian puseroon, kunnes hidas uitto pysähtyi tärpin tunteeseen. Onnistunut tartutus ja jälleen siiman päässä tuntui kummaa venkoilua. Pintaa kohti suunnannut kala:
A) Oli kuitenkin hauki, kuinkas muuten.
B) Osoittautui lahnaksi.
C) Oli pirteä säyne.
D) Irtosi ennen lajitunnistusta.
Tässä vaiheessa kello näytti 13.45 ja oli pakko ryhtyä paluumatkan tekoon. Matkalle osuisi vielä pari matalaa ja kivikkoista rannan sivua, joten viritin valmiuteen lippavehkeet viime hetken kisakalan toiveissa. Keuliksen porskuttaessa venettä eteenpäin tein nopeita heittoja joka suuntaan. Pinnan läheisiä kiviä näkyi useita ja väkisinkin tuli mieleen, että aluetta olisi pitänyt kalastaa jo aiemmin kesällä. Hetken päästä tulikin tiukka stoppi spintailiin, kun
A) Pieni taimen ilmoitti olemassaolostaan.
B) Kisamitallinen säyne ilmoitti olemassaolostaan. Haavitsemisen kanssa…
C) viehe jäi pohjaan.
D) Rantahauki säikäytti kalastajan.
Kello juoksi, ja oli pakko jatkaa matkaa. Penkan jäätyä taka-alalle oli vuorossa vielä pätkä syvemmän veden aluetta, joten loppumatkan ajaksi laitoin viehettä vetoon.
A) Hannu Hanhena sainkin vielä kisamitallisen taimenen reissun kruunuksi.
B) Yksi hauki tuli näinkin käytettyä veneessä.
C) Uistelusta ei jäänyt kerrottavaa.
D) Yksi kammotärppi jäi kummittelemaan.
Vihdoin oli mökkiranta edessä ja oli aika laittaa viimeinenkin viehe rasiaan. Kellon näyttäessä 15.03 oli todettava, että vaikka käsikirjoituksen mukaisesti ei viimeinen kisapäivä mennytkään, niin kyllä sitä sopii vielä pitkään muistella.
Nimim. Saari Saimaalla.