Tee se itse -pitoa kahluukenkiin
Teksti ja kuvat: Janne Narkiniemi
Kahluukenkien pito- ominaisuus on varmasti yksi keskeisimmistä kalastuksen turvallisuuteen liittyvistä seikoista. Itse sain tästä hyytäviä maistiaisia viime kevään Gotlannin reissulla, jossa liukastelin limapintaisilla kivillä kovassa aallokossa. Silloin päähäni tarttui ajatus että kuusi vuotta tien päällä olleet kengät olivat tavalla tai toisella tulleet matkansa päähän. Olin ollut varsin tyytyväinen omiin kumipohjaisiin kahluukenkiini, mutta epäilemättä niiden tasaiseksi kulunut vibram antoi viitteitä siitä, että oli vain ajan kysymys jolloin pito pettää väärässä paikassa. Turvallisuudella ei kannata leikkiä.
Kaltevilla rantakalliolla on voitava luottaa kenkien pitoon.
Kauan odotettu Lapin reissukin lähestyi kuumeisesti ja mietin pääni puhki että mistä saisin uudet pohjat vanhoihin kenkiini. Tietty nastat auttaisivat, mutta mistä niitä nyt tähän hätään enää ehtisi ostella. Yleensä periaatteenani on tukea alan yrityksiä, kivijalkamyymälöitä ja nettikauppaiaita joilta saa hyvää palvelua ja neuvoja, - tuotteiden lisäksi. Tällä kertaa aikataulu ja budjetti olivat periaatetta vastaan joten piti keksiä jotain muuta. Samassa mieleeni muistui erään ystäväni kokeilu talvisiin juoksukenkiinsä. Hän oli asentanut lenkkareihinsa ilmastointiruuveja, jonka jälkeen juoksu jäisellä afsaltilla oli sujunut entistä ponnekkaammin. Sattumalta kyseinen kaveri sisältyi myös Lapin seurueeseemme, joten pikainen yhteydenotto ja lyhyt keskustelu aiheesta päättyi hänen toteamukseen: "mä otan ne ruuvit ja porakoneen mukaan".
Omat vibrampohjaiset kenkäni olivat kuluneet aivan tasaisiksi.
Matkalla pohjoiseen voi tehdä montaa eri asiaa. Minä käytin osan siitä ruuvien asentamiseen vanhoihin kulkureihini. Aikaisempaa kokemusta aiheesta ei ollut joten kiertelin ruuveja sinne tänne kunnes olin tyytyväinen. Alkuun hirvitti ajatus siitä että kiertyykö kyseinen ruuvimalli läpi pohjasta. Pelko osoittautui kuitenkin aiheettomaksi hyvin pian. Yritin luoda ruuveilla jonkinlaisen kuvion joka kattaisi tasaisesti kriittisimmät paikat kuten kantapään ja päkijän seudun. Kengän kärkeen laitoin pari nastaa nousukärjiksi, -ihan vain varmuuden vuoksi. Ruuvit löysivät lopulta paikkansa, yhteensä 19 kpl per kenkä.
No miten sitten kävikään? Ensimmäinen joen ylitys rinkan kanssa tuli. Siihen sisältyi kaikkea sitä millä vaikea koskijakso haastaa kahlaajaa ; limapintaisia kiviä, teräväreunaista rakkaa, kovaa virtaa ja irtonaisia lohkareita. Summanmutikassa kierretyt ruuvit selvisivät koettelemuksesta aivan loistavasti. Itse asiassa ne ylittivät koko reissun ajalta kaikki odotukseni, sillä en ollut aikaisemmin kokenut vastaavaa pitoa millään jalkinemallilla. Koko Lapin reissun ajan kengät nauttivat 110% luottamusta mitä erilaisimmissa tilanteissa. Intouduin jopa erikseen testaamaan niitä märillä ja jyrkästi kaltevilla kallioilla. Pito oli erinomainen. Ainoa sokea piste näillä "tee se itse" - nastoille oli mutainen rinne, siinä kun ei ole mitään mihin tarttua. Kyseisissä paikoissa on jatkossakin oltava tarkkana. Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin todella tyytyväinen tee se itse - ratkaisuuni.
Tee se itse -nastat: ilmastointiruuvi.
Eli yhteenvetona sanottakoon, että jos kahluujalkineiden kitkaominaisuuksissa on puutteita niin kannattaa kokeilla nastoja. Niitä saa hyvinvarusteituista myymälöistä kautta maan, - palvelun kera. Jos jostain syystä olet kiireinen tai muuten estynyt ostamaan niitä oikeista tarvikeliikkeistä niin välimallin ratkaisun voi tehdä myös ilmastointiruuveista. Itse käytin kaverin vinkistä sinkittyä kuusiokantaista suorauralla olevaa mallia. Huono puoli tässä mallissa on se, että varsinkin porakoneella asennettaessa se kiertyy niin tiukkaan pohjaan, että sitä on vaikea saada sieltä enää pois. Itse olin valmis tekemään tämän valinnan koska kyseessä oli lähes loppuun kuluneet vanhat kengät. Ruuvit antoivat siis uuden elämän vanhoille kulkureille.
Kahluukenkien pitoon kannattaa panostaa.
Entäpä muut huonot puolet? Monet puhuvat siitä, että kengän pohjissa oleva metalli kirskuu kiviä vasten ja etenkin vedessä kahlatessa karkottaa ja passivoi arkoja kaloja. En voi kiistää asiaa, sillä pidän aivan mahdollisena että joissakin paikoissa väite voi pitää paikkansa. Jokainen tehköön ratkaisut parhaan tietämyksensä mukaan. Itsellä vaakakupissa myös turvallisuudella on suuri rooli, mutta toki kalaakin on kiva saada. Vaan äläppä huoli, ainakin kyseisellä reissulla kalaa tuli, kirkkaasta vedestä ja lähestulkoon jaloista. Mene ja tiedä.
Käykäähän kalassa!