Kesän 2016 kunnostukset
Kuusoja
Enon ja Jakokosken välillä virtaava kirkasvetinen Kuusoja oli kesän 2016 ensimmäinen kohde, joka kartoitettiin kunnostustarpeiden osalta. Kuusoja laskee Pielisjokeen ja kohteessa on luontainen harjus- sekä taimenkanta. Vedenlaadultaan puro on hyvä/erinomainen, joskin virtaama kohteessa on varsinkin kesäaikaan verrattain vähäinen. Kohteen kalasto on kohtuullisen heikossa kunnossa tehdyistä tuki-istutuksista huolimatta, joten kunnostustarpeen kartoitus oli todellinen.
Kesäkuun aikana tehdyssä kartoituksessa löytyi viisi kappaletta pääuoman ja sivu-uomia tukkivia puurytöjä, jotka olivat muotoutuneet puroon vuosien mittaan. Rydöt olivat käytännössä pieniä patoja, jotka muodostivat puroon luontaisia vaellusesteitä. Patojen leveys ja syvyys vaihtelivat yhdestä metristä viiteen, ja ne kaikki sijaitsivat toisistaan sadan metrin sisällä.
Kunnostustoimenpiteenä kaikki padoiksi rytöytyneet puut purettiin käsityönä pois pääuomasta ja siirrettiin sivuun metsän puolelle. Varsinaista purossa olevaa puuaineista ei poistettu yhtään enempää kuin välitön tarve edellytti, jolloin kalojen suojapaikat ja hyönteisten tarvitsema ympäristö puuaineksen osalta pysyi pitkälti ennallaan. Kunnostuksen välittömänä seurauksena oli virtaamaan palaaminen aiempaa vahvemmin pääuomaan, mikä edelleen johti pohjasorikoiden ja -hietikoiden puhdistumiseen. Vastaavasti kalojen vaellusyhteys parani oleellisesti, kun alaosien kriittisimmät esteet saatiin purettua pois.
Ruunaan kosket, Haapavitja
Ruunaan koskireitistön yläosilla, Haapavitjan niskalla sijaitseva harjuksen kutusorikko oli kesän 2016 toinen kunnostuskohde. Sorikko oli vuosittain tehtyjen näköhavaintojen perusteella harjusten aktiivisessa käytössä, mutta yhtäältä sorikon kunto on heikentynyt vuosien saatossa. Kutualueen keskeisimmät ongelmat olivat pohjan voimakas liettyminen, sorikon päällä olevan kivimassan määrä, sekä pienpoikasille soveltuvan alueen vähäisyys.
Kunnostustoimenpiteinä sorikkoon liettyneet isot topparikivet kaivettiin käsin ylös ja nostettiin muutamia metrejä ylävirtaan. Tällä toimenpiteellä pyrittiin siihen, että topparit jakavat virtaa sorikolle entistä ylempää, ja että voimakas kevätvirtaama puhdistaisi sorikkoa aiempaa tehokkaammin. Samassa yhteydessä koskiperkausten aikaista kivimassaa siirrettiin sorikon päältä pois. Yksi sorikon keskeisiä ongelmia oli voimakas rantareunustan eroosio, joka on johtanut hienon hiekan ja saven huuhtoutumiseen sorikolle. Peratuista kivistä rakennettiin raskas kivipankki rantareunustaa vasten: näin sorikkoa saatiin aiempaa puhtaammaksi, sekä sortunutta rantaa pystyttiin tukemaan entistä paremmin.
Osa kivistä muotoiltiin viisteiksi kutusorikon alapuolelle, ja tällä tavoin kohteeseen pyrittiin luomaan pienpoikasille soveltuvaa, aiempaa suojaisampaa aluetta. Viisteissä käytettiin eri kokoisia kiviä siten, että virta ja jäät pystyvät muokkaamaan viisteitä vuosien mittaan entistä luontaisempaan kuntoon. Vastaavasti viisteisiin jätettiin kalaporrasmaiset läpivirtaama-aukot, jolloin virta jakautuu tasaisesti viisteiden väliin eri vedenkorkeudella, eikä väleihin pääse syntymään seisovaa vettä. Kunnostuksen lopputoimenpiteenä varsinainen kutusorikko puhdistettiin ja kuohkeutettiin soralapioiden avulla.
Kunnostukset suoritti omin käsin Timo Haapasalo.