Järvikalastusseura FLF ry:n syysreissu Pieliselle 2020 (..ja 2019)
Teksti ja kuvat: Timo Haapasalo
Pakkasen puolelle vakaasti painuva elohopea, teiden pintaan ilmestyvä musta jää, sekä kinoksiksi pakkaantuva taivaalta satava uusi lumi kertoivat – jälleen – karua kieltään siitä, että seuran kauan odotettu syysreissu oli tulossa. Viime vuoden perin hiljaiselle reissulle osallistuneet kalamiehet, Anssi, Eero, Timo ja Paavo, olivat vuosi sitten suhteellisen vakaasti sitä mieltä, että Pieliselle emme palaa enää koskaan. Kuitenkin, aivan yhtä varmasti kuin Aurinko nousee aamuisin taivaalle ja Paavo Väyrynen palaa vuosien tauon jälkeen Keskustaan, myös seuramme palasi Pieliselle toivorikkaana ja optimismia uhkuvana.
Vuonna 2019 reissumaisemat tarjosivat itäsuomalaista lokakuun väriloistoa.
Perjantai – reissu auki ja kupariset rikki
Tänäkin vuonna kalastus aloitettiin perjantaina, kun reissuun lähteneet Anssi ja Teppo, sekä Timo ja Paavo suuntasivat järvelle – toinen porukka pohjoisemmas ja toinen etelämmäs, molemmat veneillä. Vähän hankalalta näyttänyt keliennuste jätti rantakalastuksen pois laskuista ja perjantai päätettiinkin käyttää pääasiallisesti kuhan ja ahvenen jigikalastukseen loppukauden viileissä vesissä. Päivä oli seuran historiassa poikkeuksellinen, sillä molemmat venekunnat saivat kalaa, ja kalaa oli ihan syötäväksi asti illan riennoissa mökillä. Anssi ja Teppo saivat varsin mukavasti kuhaa, ja eteläisillä vesillä operoineet Timo ja Paavo saivat päivän tavoitteen kasaan, kun mukaan lähti mukava määrä komeaa filekoon ahventa.
Heitettyämme pitkän päivän vesillä, oli aika suunnata kohti mökin lämpöä. Luvassa oli tuttuun tapaan saunan lämmitystä, ruoan laittoa päivällä saaduista kaloista, sekä päivällä karanneiden kalojen koon kasvattamista. Vaikka pitkä päivä vaati veronsa raitisilmamyrkytyksen muodossa, hilpeä joukkomme valmistautui seuraavaan päivään hyvän suunnittelun avulla. Anssi ja Teppo suuntaisivat jälleen veneellä järvelle, kun Timo ja Paavo lähtisivät perhovälineiden kanssa rantakalastukseen. Unen saapumista ei tarvinnut odotella kovinkaan kauan, joten ei muuta kuin uutta päivää kohden.
Edellisenä vuonna koko viikonlopun kestänyt piiskaaminen tuotti saaliiksi seuran sihteerille peräti kaksi ahventa, joten vuoden 2020 reissu näyttäytyi saaliillisesti todella runsaana.
Lauantai – joko nyt räikkä räsähtää!
Uusi päivä ja uudet kujeet! Kellot aloittivat soimisen jo aamukuuden aikaan, joten ei muuta kuin ylös, ulos ja vesille. Tukevan aamupalan jälkeen reissun haastavimmaksi hommaksi osoittautui pukeminen, sillä vaatetta tarvittiin keskimäärin viidestä kuuteen vaatekertaa per mies, sekä päälle tulevat kuorivaatteet. Kuten arvata saattaa, tuuli oli yön aikana saavuttanut todella kovat lukemat. Ennusteen mukaan päivällä lämpötilan pitäisi nousta peräti kolmeen plus-asteeseen, tuulennopeuden pyöriessä 6–9 m/s luokassa. Tämä ei luonnollisesti yllättänyt yhtään ketään, joten vesille siis!
Anssin ja Tepon venekunta luotasi suojaisampien rantojen puolella kuhaa ja ahventa etsien, ja Timo suuntasi Paavon kanssa reippaaseen rantakalastussessioon. Ennen reissua tavoite oli siinä, että jos saisimme edes yhden havainnon lohikalasta, ja jonkun hyvän ahvenen tai hauen siiman päähän, niin hommaa voisi pitää onnistuneena. Kun rantajoukko taivalsi pelipaikkoja kohden tuulen ulvoessa korvissa, heitellen hattua päästä ja viskoen miehiä pitkin metsiä, oli helppo todeta yhteen ääneen, että reissu todetaan onnistuneeksi mikäli pääsemme yleensä perille yhtenä kappaleena. Varsinainen kalastaminen päästiin aloittamaan aamuyhdeksän jälkeen rannalta, ja tähän mennessä veneosasto oli jo kiertänyt hyvän tovin järveä pitkin.
Ensimmäiset pari, kolme tuntia antoivat hyvän viitteen siitä, mitä tuleman pitää. Järvellä pyyhki lumiraekuuroja, tuulen puuskat tuntuivat kovina tuuppimisina selässä, perhon heittäminen oli riemastuttavaa, veneosasto joutui luovimaan tyynempiä alueita pitkin, ja kalatapahtumia oli tasan 0. Mukaan pakattu kuuma glögi osoittautui pelastajaksi tässä vaiheessa reissua, kun sormenpäitä alkoi routia, ja kaloja ei vaan näkynyt eikä kuulunut. Emme kuitenkaan antaneet epätoivon vallata mieltä, sillä kalallehan tänne oli tultu, seurasta ja luonnosta nauttimaan, ja päivä on vasta nuori. Ei muuta kuin viivaa veteen ja tavaraa tarjolle.
”Tuonne noin, kato nyt!” Anssin ja Tepon venekunta nauttimassa tuulensuojasta.
Päivän todellinen valopilkku koettiin ajassa 14:07, kun watsappiin ilmestyi kuva Anssin saamasta komeasta kuhasta. Hetkeä myöhemmin jakoon ilmestyi myös Tepon saama kuha, ja riemujuhla rannalla oli valmiina alkamaan. Jonnet pitävät vuoden 1995 jääkiekon maailmanmestaruutta kovana juttuna, mutta nämäpä eivät ole olleetkaan Pielisellä FLF:n reissulla kokemassa sitä riemua, mitä yksikin kala voi saajalleen ja hänen seuratovereilleen antaa. Tästä voimaantuneena rantaosasto jatkoi vielä piiskaamista alkavaan iltahämärään saakka, mutta tällä kertaa hyvää yritystä ei valitettavasti palkittu kalalla. Tilanne oli suora toisinto edelliseltä vuodelta, jolloin Eero sai renkaasta käsin hyviä kaloja etenkin perjantaina, mutta lauantaina rantamiesten kohtalo oli karu.
Tepon nappaama kelpo kuha. Kuva: A.V.
Kovasta yrityksestä huolimatta tilanne oli kuitenkin se, että joskus on kovimmankin sissin taivuttava. Kun kalaa ei tule, niin sitä ei vain tule. Timo ja Paavo suuntasivat mökille ruokailemaan, ja Anssi saapui Tepon kanssa vähän myöhemmin perästä. Täysin poikkeuksellisesti myös lauantaina mökissä todistettiin saaliskalojen fileointia ja ruoaksi valmistamista, joten torilla tavataan! Anssin valittaessa (muun muassa) kylmyyttä pitkän päivän jälkeen, jouduimme taipumaan ja laittamaan takkaan tulet Tepon johdolla. Takan lämmössä oli hyvä istahtaa porukalla alas ja nauttia mukillinen ravitsevaa voimajuomaa, sekä kerrata päivän tapahtumat.
”Haloo! Koli here, this is p*******ä!”
Keskustelun lennokkuudesta johtuen Paavo nukahti ennen aikojaan yläparvelle, jonka aikana puiden lisääminen takkaan kävi silkasta nautinnosta Timolle. Anssi oli jo todennut tunteja sitten, että hänen takiansa ei tarvita lisälämpöä, mutta kun Paavosta ei ollut enää puolustamaan itseään tässä asiassa, katsottiin viisaimmaksi lämmittää mökkiä vielä muutamalla kymmenellä asteella – ihan vaan kaiken varalta. Myös lauantaina Teppo hoiti seuran virallisen saunamajurin virkaa, ja koko porukan säntillisempänä miehenä lämpötilat olivat jämptit. Perjantaina saunottiin +85 c lämmössä, ja lauantaille toivottiin vähän viileämpää keliä, päivän kylmyydestä huolimatta. Ilmoitus saunan valmistumisesta saapui +82 c lämmössä, joten annetussa tavoitteessa pysyttiin, ja lauteilla tarkeni.
Illan ratoksi seurasimme vaelluskalapäivän livestreamia netistä, kannustimme omiamme ja paransimme maailmaa. Aivan kuten edellisenä vuonna, yhteinen oleminen ja tekeminen painoivat vaakakupissa päivällistä MP-reissua tai muuten hieman vähäiseksi jäänyttä saalista enemmän. Kun illan aikana saatiin käsiteltyä niin keksit ja punaviinit, jäsenten elämänhistoriaa sekä otettua kantaa streamin aikana kuultuihin musiikkiesityksiin, niin yön koittaessa oli pakko todeta, että reissu oli jälleen kerran onnistunut ja antanut osallistujilleen monenlaista mukavaa muisteltavaa tulevaan marraskuun harmauteen.
Sunnuntai – viimeistä viedään
Ja niin koitti sunnuntai, reissupäivistä viimeinen. Virkeät veikkoset pomppasivat ajallaan ylös, Anssin ja Tepon lähtiessä vilkkaimmin liikenteeseen. Päivän tavoitteeksi kirjattiin hyvä venereissu Tepon venekunnalle, ja mökin huolellinen siivoaminen Timolle ja Paavolle. Lauantain hiljainen rantasessio ei antanut enää syytä sen suurempaan hötkyämiseen rantakalastuksen osalta, joten päätös sunnuntain kalastuksen passaamisesta oli helppo. Aamutoimien jälkeen porukka erkanikin tahoilleen, ja reissun yhteinen osio oli päätöksessä. Sunnuntain aikana veneosasto sai kalaa, mutta raporttien perusteella syönti ei ilmeisesti ollut erinomainen. Reissuhistoria muistaen on kuitenkin hyvä todeta, että jokaiseen ottiin ollaan tyytyväisiä, ja jokainen kala on saatu kala. Näin ollen myös Anssin ja Tepon kalastukset sunnuntaina laskettiin enemmän onnistumisen kuin epäonnistumisen kategoriaan, ja Teppokin pääsi hyvillä mielin vetämään venettä eteläistä Suomea kohden.
Tyyni, lämmin ja rauhallinen, kalaisan kutsuva. Juuri sellainen on Pielinen, kun reissu on ohi ja jäljellä on pelkkä kotimatka.